- Tuote
- Ratkaisuja
Roolin mukaan
Näytä muut roolit
Tavoitteen mukaan
Katso lisää käyttötapauksia
- Kyselypohjat
- Resurssit
- Hinnasto
- Pyydä tarjous
- Kieli
Kyselytutkimus, mielipidetutkimus, esiintymistiheys ja muut termit helposti...
Luo ilmainen kyselytutkimus
Summattu tai muulla tavoin tilastollisesti käsitelty aineisto (prosentit, kertoimet jne.) Aggregoidun aineiston vastakohta on aggregoimaton aineisto.
Aineisto pitää sisällään tietoa tutkituista ilmiöstä, olioista tai niiden välisistä suhteista. Voimme ottaa aineiston analyysissa huomioon sen lähteen (primääri- tai sekundääriaineisto) tai sen, miten sitä on työstetty (aggregoitu tai aggregoimaton aineisto).
Menetelmiä, joiden avulla kerätään aineistoa tutkimusongelmaan liittyen. Kvantitatiivisen tutkimuksen yleismmät menetelmät ovat kyselytutkimukset, havainnointi ja kokeet. Kvalitatiivisen tutkimuksen menetelmiä ovat henkilökohtaiset syvähaastattelut ja ryhmäkeskustelut.
Aineisto, jota ei ole tilastollisesti käsitelty ja joka on siis siinä muodossa, jossa se kerättiin. Aggregoimattoman aineiston vastakohta on aggregoitu aineisto.
Prosessi, jossa valittujen menetelmien ja tekniikoiden avulla kerätään tarvittavaa tietoa vastaajilta. Kvantitatiivisessa tutkimuksessa yleisimpiä aineistonkeruun menetelmiä ovat kyselytutkimukset, havainnointi ja kokeet, kvalitatiivisessa tutkimuksessa puolestaan henkilökohtaiset syvähaastattelut ja ryhmähaastattelut.
Tietoa liittyen asiakkaan tyytyväisyyteen tavaraan tai palveluun, mikä on erittäin arvokasta kyseistä tavaraa tai palvelua markkinoilla tarjoavan yrityksen menestyksen kannalta. Tutkimuksessa voidaan selvittää välitöntä tyytyväisyyttä (heti ostotapahtuman jälkeen) tai kumuloitunutta tyytyväisyyttä (pidemmän ajan kuluttua tai tuotteen useamman käyttökerran jälkeen).
Käytettäessä arviointiasteikkoa vastaaja voi kuvata mielipidettään, asennettaan tai käytöstään valitsemalla sopivan vastauksen valmiiksi määriteltyltä asteikolta. Selvyyden vuoksi asteikkoa täydennetään usein numeroilla, sanoilla tai grafiikalla.
CAPI (tietokoneavusteinen henkilökohtainen haastattelu) on menetelmä, jossa haastattelija esittää kysymykset suoraan vastaajalle henkilökohtaisesti ja kirjaa saadut vastaukset sähköiseen kyselylomakkeeseen multiamedialaitteella (tabletti, kannettava tietokone, älypuhelin).
CATI (Computer Assisted Telephone Interviewing) tarkoittaa kyselymetodia, jossa haastattelija esittää kysymykset vastaajalle puhelimitse ja syöttää saamansa vastaukset sähköiseen lomakkeeseen.
CAWI (tietokoneavusteinen verkkohaastattelu) on verkkoyhteyttä hyödyntävä haastattelumenetelmä, jossa vastaaja täyttää sähköisen kyselyn. Vastaaja voi saada lomakkeen sähköpostitse tai täyttää sen verkkosivuilla. Tämä haastattelumenetelmä on edullisempi ja vähemmän aikaa vievä kuin CAPI ja CATI -tekniikat. Sitä käytettäessä on kuitenkin otettava huomioon muutama seikka:
Esiintymistiheys ilmaisee tiettyjen muuttujien ja niiden variaatioiden esiintymiskertojen lukumäärää tutkimusaineistossa. Tämä tarkoittaa esimerkiksi tietoa siitä, kuinka monta vastaajaa on vastannut tiettyyn kysymykseen ja kuinka monta heistä päätyi mihinkin vastausvaihtoehtoon. Esiintymistiheys jaetaan kolmeen tyyppiin:
Numeeristen muuttujien välinen suhde, joka on epäsuora ja jonka graafiseen havainnollistamiseen käytetään sen vuoksi jotain muuta käyrää kuin suoraa.
Tutkimustapa, jossa vain osa perusjoukon yksiköistä tutkitaan. Tulokset pätevät näin ollen vain valittuun otokseen ja ne tulee käsitellä tilastollisen yleistämisen menetelmin (esim. hypoteesin testaus), jotta ne voitaisiin yleistää koskemaan koko perusjoukkoa.
Yksittäisten arvojen esiintymistiheyden ja niiden muuttujien tutkiminen (esim. kyselyyn osallistuneiden naisten ja miesten määrä). Lisätietoa prosessista saat kohdasta kategorisointi.
Hypoteesi on toistaiseksi vahvistamaton olettamus muuttujan tai muuttujien ominaisuuksista tai niiden välisistä suhteista. Aineiston analyysin kautta olettamus joko vahvistetaan paikkansa pitäväksi tai kumotaan. Muotoilun perusteella voidaan erottaa kaksi hypoteesityyppiä:
Kvantitatiivinen tutkimusmetodi, jonka aikana havainnoijan ja havainnoinnin kohteen välillä ei ole suoraa yhteyttä ja jonka aikana havainnoija tarkkailee ja tallentaa havainnoinnin kohteen reaktioita ja käyttäytymistä.
Ks. Henkilökohtainen syvähaastattelu.
Tilastollisen yleistämisen menetelmä, jonka avulla on mahdollista todentaa niiden oletusten luotettavuus, jotka perusjoukosta on tutkitun otoksen perusteella tehty.
Laadullisen tutkimuksen kyselytekniikka, jossa haastattelija puhuu vain yhden vastaajan kanssa kasvokkain ja yrittää saada selkoa vastaajan ajatuksista. Syvähaastattelun tulisi kestää enintään 60 minuuttia, jonka jälkeen vastaajan keskittyminen alkaa herpaantua. Tämä tekniikka on kallista ja aikaa vievää, mutta auttaa pääsemään tutkimusongelmaan syvemmin kiinni.
Vastaajien valinnassa käytetty epäedustava tekniikka, jossa vastaaja itse päättää osallistua tutkimukseen tai mielipidekyselyyn.
Keskenään samantapaiset kysymykset on mahdollista niputtaa ns. kysymyspatteristoon. Vastaajasta tuntuu tällöin, että kysymysten määrä vähenee ja vastaaminen muuttuu selkeämmäksi ja nopeammaksi. Toisaalta kysymyspatteriston selkeys kärsii kysymysten liian suuresta määrästä.
Valitaan ryhmä havaintoyksiköitä (asiakkaita, potentiaalisia asiakkaita, kumppaneita tms.), joita lähestytään. On tärkeää tietää joukosta mahdollisimman paljon etukäteen, esimerkiksi sen koko, ominaispiirteet (demografiset, maantieteelliset, psykografiset tai sosioekonomiset kriteerit) tai suhde tutkimusongelmaan.
Kyselymenetelmän lomakemuotoinen työkalu, joka sisältää tutkimusaiheeseen liittyviä kysymyksiä. Kysymykset voi esittää haastattelija suoraan (CAPI ja CATI -menetelmät) tai vastaaja voi osallistua verkossa ilman kontaktia haastattelijaan (CAWI-menetelmä).
Markkinointitutkimuksen käytetyin menetelmä eli kysely perustuu suoraan tai välilliseen tiedon keräämiseen vastaajilta. Tilanteen, tutkimuksen luonteen ja kohderyhmän mukaan haastattelija voi esittää kysymykset suoraan (CAPI ja CATI -menetelmät) tai vastaaja voi osallistua verkossa ilman kontaktia haastattelijaan (CAWI-menetelmä).
Korrelaatiosuhde ilmaisee numeeristen muuttujien välisen epälineaarisen suhteen vahvuutta. Se voi saada arvoja, jotka ovat 0:n ja 1:n välillä: Arvo 0 ilmaisee numeeristen muuttujien riippumattomuutta, kun taas arvo lähellä numeroa 1 ilmaisee vahvaa riippuvuutta.
Kyseessä on sellaisten kategorioiden määrittely, joihin yksittäisiä muuttujia voi liittää ja joiden kanssa tutkimuksessa tullaan työskentelemään. Kategoria voi sisältää vain yhden muuttujan (esim. sukupuoli) tai usemman muuttujan tietyllä numerolla ilmaistavalla välillä (ikäryhmät, pituus, paino jne.). Kategorioiden tulee olla toisensa pois sulkevia siten, että kunkin vastaajan vastaus voidaan luokitella vain yhteen kategoriaan. Kategorioiden määrän tulee perustua siihen, mitä tutkimuksessa haetaan ja miten kerättyjä tietoja tullaan analysoimaan. Yksityiskohtaisuuden perusteella voidaan suorittaa tietojen ensimmäisen asteen, toisen asteen ja ylempien asteiden luokittelu.
Kerroin, jonka avulla voi selvittää kahden laadullisen muuttujan suhteen vahvuuden. Kontingenssikertoimia on kaksi - Cramérin ja Pearsonin.
Kerroin, jota käytetään kahden numeerisen muuttujan lineaarisen suhteen vahvuuden määrittämiseksi. Se voi saada arvoja, jotka ovat -1:n ja 1:n välillä:
Käsite, joka ilmaisee numeeristen muuttujien välistä riippuvuutta. Sen perusteella, mitä tyyppiä muuttujien välinen suhde on, voidaan laskea korrelaation vahvuus joko korrelaatiokertoimen avulla (lineaarinen riippuvuus) tai korrelaatiosuhde (epälineaarinen riippuvuus).
Prosessi, jolla selvitetään kahden numeerisen muuttujan välisen suhteen intensiteetti. Korrelaatiokertoimen avulla määritellään muuttujaparin lineaarisen riippuvuuden vahvuus ja korrelaatiosuhteen avulla määritellään niiden välisen epälineaarisen suhteen vahvuus.
Primääritutkimuksen laji, joka pyrkii etsimään vastauksia kysymykseen "Miksi?" eli tunnistamaan vastaajien sisäisiä prosesseja ja heidän käytökseensä tietoisesti ja tiedostamatta vaikuttavia syitä ja motiiveja. Kvalitatiivinen tutkimus syventää näkemystä tutkimusongelmasta, ja kerätyn aineiston analyysiin vaaditaan yleensä psykologia. Tulosten yleistäminen koko perusjoukkoa koskemaan on mahdotonta tai erittäin vaikeaa. Kvalitatiivisen tutkimuksen perusmenetelmiä ovat henkilökohtaiset syvähaastattelut ja ryhmäkeskustelut.
Merkitseviä arvoja, jotka jakavat nousevassa järjestyksessä olevan aineiston luokkiin niin, että jokaisessa luokassa esiintymistiheys jakautuu tasan. Sen mukaan, kuinka moneen osaan kvantiilit kunkin aineiston jakavat, voidaan puhua esimerkiksi:
Primääritutkimuksen laji, joka pyrkii etsimään vastauksia erityisesti kysymykseen: "Kuinka paljon?" ja keräämään riittävän edustavan aineiston tilastollista analyysia varten. Siksi monia vastaajia lähestytään standardoidulla tavalla eli keskenään samalla tavoin. Kvantitatiivisen tutkimuksen perusmenetelmiä ovat kyselytutkimukset, havainnointi ja kokeet.
Muotoilu, joka vaatii selitystä (lisätietoa) ja joka voidaan määritellä perustuen:
Kvalitatiivisen tutkimuksen yleisin tiedonkeruumenetelmä, jossa kokenut, psykologian tai sosiologian ammattilainen keskustelee joko yhden (henkilökohtainen syvähaastattelu) tai useamman (ryhmähaastattelu) vastaajan kanssa. Haastattelua käytetään myös kvantitatiivisena tutkimusmetodina. Tällöin haastattelut toteuttaa useampi haastattelija, ja haastattelijaan kohdistuvat vaatimukset ovat pienempiä.
Tutkitun ilmiön yleisen tason ominaisuus, joka mahdollistaa ilmiön vertailun kahden tai useamman joukon välillä. Kyseiseen ominaisuuteen kuuluvat myös esimerkiksi moodi, mediaani ja halkaisija.
Arvojen suuremman määrän ja niiden muuttujien keskinäisten kombinaatioiden vertailu ja niiden välisten erojen sekä suhteiden selvittäminen (esim. ero tyytyväisyydessä tuotteeseen keskiasteen koulutuksen saaneilla miehillä). Lisätietoa prosessista saat kohdasta kategorisointi.
Numeeristen muuttujien välinen suhde, joka on suora ja voidaan sen vuoksi havainnollistaa viivalla.
Mielipidetutkimuksessa esitetään muutama kysymys tietystä teemasta esimerkiksi sanoma- tai aikakauslehdissä, verkossa tai henkilökohtaisesti vaikkapa kadulla tai ostoskeskuksessa. Mielipidetutkimuksiin osallistuvat tyypillisesti ihmiset, joilla on enemmän vapaa-aikaa (esim. eläkeläiset, opiskelijat, äitiyslomalla olevat). Kyseessä on ns. itsevalinta, eikä saatu otos näin ollen ole edustava. Mielipidetutkimus sopiikin suhteiden solmimiseen tai vahvistamiseen tietyn kohderyhmän kanssa, mutta ei strategisen päätöksenteon pohjaksi.
Tutkimuksen taustamuuttujat (ikä, sukupuoli, koulutustaso, tyytyväisyys jne.), jotka voivat vaikuttaa saatuihin tuloksiin.
Arvo, joka jakaa nousevassa järjestyksessä olevan aineiston kahteen osaan, joissa esiintymistiheys jakautuu tasan. Mikäli arvoja on pariton määrä, mediaani on arvoasteikon keskimmäinen numero. Mikäli arvoja on parillinen määrä, mediaani on kahden keskimmäisen arvon aritmeettinen keskiarvo.
Moodi eli tyyppiarvo on aineistossa useimmin esiintyvä arvo eli jolla on suurin esiintymistiheys. Moodi on mahdollista määrittää niin numeerisille kuin sanallisille arvoille.
Systemaattista tutustumista markkinoihin, niiden toimijoihin ja toimijoiden välisiin suhteisiin. Päämääränä on aineiston hankinta markkinointipäälliköiden strategisen ja taktisen päätöksenteon pohjaksi. Markkinatutkimuksia voi jaotella esimerkiksi seuraavin perustein:
Kertaluontoinen toimenpide, jolla pyritään valitun tutkimusmenetelmän avulla saamaan yleiskuvaa markkinoista. Hankitun aineiston analyysiin käytetään vain hyvin yksinkertaisia tilastollisia menetelmiä.
Tutkimus, jonka toteutukseen ja kustannuksiin osallistuu useampi tilaajaosapuoli. Kukin osapuoli saa käyttöönsä omiin kysymyksiinsä liittyvät tulokset.
Tapa, jolla tutkimusyksiköt poimitaan tilastollisesta perusjoukosta tutkimusjoukkoon. Kyseessä voi olla satunnaisotanta, joka mahdollistaa saatujen tutkimustulosten yleistämisen perusjoukkoon tai tarkoituksenmukainen näytteenotto, joka mahdollistaa yleistyksen vain osittain tai ei lainkaan.
Joukko yksiköitä (yksilöitä, kotitalouksia jne.), joista voi löytää tärkeitä ominaisuuksia tutkimusongelman ratkaisemiseksi ja jotka on valittu perusjoukosta otantamenetelmällä.
Perusjoukon yksiköiden ominaisuudet, joita voi tarkastella ottaen huomioon:
Tutkimus, jossa tiettyä tarkoitusta varten kerätään uutta tietoa, jota ei ole jo aiemmin kerätty muuta tutkimustarkoitusta varten.
Kaavio, jonka avulla voi havainnollistaa Pivot-taulukoiden sisältämää tietoa. Kaavion toiselle akselille sijoitetaan ensimmäisen muuttujan arvot (Pivot-taulukon riveiltä) ja toiselle akselille toisen muuttujan arvot (Pivot-taulukon sarakkeilta). Taulukon kenttien tiedot näytetään kaavion tyypin mukaisesti esimerkiksi pisteinä (pistediagrammi), viivoina (viivadiagrammi) tai pylväinä (pylväsdiagrammi).
Pivot-taulukko syntyy ristiintaulukoinnin tuloksena kahden muuttujan samanaikaisesta lajittelusta ja summaamisesta. Se havainnollistaa valittujen muuttujien välistä suhdetta taulukolla, jossa ensimmäisen muuttujan arvot on sijoitettu riveille ja toisen muuttujan arvot sarakkeisiin. Taulukon kentissä näkyvät niiden tapausten lukumäärät, joissa muuttujien tietyt arvot vastaavassa sarakkeessa ja rivillä saavutetaan.
Ryhmä valittuja vastaajia, joita lähestytään säännöllisesti samaan tai samankaltaiseen kysymykseen liittyen. Tiedonkeruu tulee edullisemmaksi, minkä lisäksi tutkittavan ilmiön kehitystä on mahdollista seurata ajan myötä.
Aineisto, jota ei ole tutkittu aiemmin ja joka on kerätty kohderyhmältä tiettyä tutkimustarkoitusta varten. Primääriaineiston sijaan voidaan käyttää sekundääriaineistoa.
Tarkoituksena on arvioida mm. tutkimusmetodin ja aineistonkeruun menetelmän toimivuutta toteuttamalla tutkimus pienelle vastaajajoukolle. Arvioinnin kohteena on yleensä kyselytutkimuksen vaativuus, logiikka ja kysymysten muotoilu.
Kaikki yksiköt (perusjoukko, kotitaloudet jne.), joista voi löytää tutkimusongelman ratkaisemisen kannalta tärkeitä ominaisuuksia.
Se tosiasia, että kerätty aineisto on oleellinen ongelman ratkaisun kannalta.
Ilmaisee tutkimuksen luotettavuutta ja toistettavuutta, mikä tarkoittaa, että toistettaessa tutkimus saataisiin samankaltainen tulos.
Tilastollinen suure, jonka avulla mitataan numeeristen muuttujien variabiliteettia tai tutkitun muuttujan arvojen hajontaa sen keskiarvon ympärillä.
Muuttujien välinen riippuvuussuhde, jossa yhtä muuttujaa koskevat muutokset vaikuttavat muihin muuttujiin. Numeeristen muuttujien riippuvuutta voidaan tutkia korrelaatiosuhteen ja korrelaatiokertoimen avulla ja sanallisten muuttujien riippuvuutta kontingenssikertoimen avulla.
Ryhmäkeskustelu on laadullisen tutkimuksen kyselytekniikka. Vastaajat keskustelevat annetusta teemasta ryhmissä (n. 6-10 henkilöä) ja ovat keskenään vuorovaikutuksessa koulutetun keskustelun ohjaajan läsnäollessa. Tulokset tallennetaan kirjallisesti tai multimedialaitteita käyttäen (ääni, video), jonka jälkeen niitä tutkitaan tarkemmin.
Suositukset ovat ehdotuksia toimenpiteiksi, joiden pitäisi auttaa tutkimuksen kohteena olleen ongelman ratkaisussa tai minimoinnissa. Suositusten tulee perustua sekä kerätyn aineiston analyysiin että tutkimukselle määriteltyihin tavoitteisiin.
Vastaajat valitaan perusjoukosta sattumanvaraisesti. Valituksi tulemisen todennäköisyys on kaikilla havaintoyksiköillä joko yhtä suuri tai vaihtelee havaintoyksiköiden välillä. Otanta voidaan toteuttaa:
Aineisto, joka on kerätty aiemmin toista tutkimustarkoitusta varten. Sekundääriaineiston vastakohta on primääriaineisto.
Tutkimus, jossa työskennellään toista tutkimustarkoitusta varten kerätyn aineiston parissa. Aineisto voi olla joko aggregoidussa (aggregoitu aineisto) tai aggregoimattomassa muodossa (aggregoimaton aineisto).
Tilaajan intressi on yleensä markkinoihin tai markkinointiin (asiakaskato, laskevat tulot) liittyvä ongelma, johon tilaaja haluaa tutkimuksen avulla etsiä ratkaisua.
Sen määrittäminen, mitä täytyy selvittää, jotta kerätty tieto olisi hyödyllistä käsillä olevan ongelman ratkaisemiseksi. Tutkimuksen tavoitteita määriteltäessä on tärkeää rajata niiden määrä kohtuulliseksi. Mikäli tavoitteita on liikaa, saattaa tutkimus vaatia tarpeettomasti aikaa ja rahaa - ja toisaalta mikäli niitä on liian vähän, hyviä mahdollisuuksia voi jäädä käyttämättä ja tärkeitä tietoja keräämättä.
Koe on tutkimusmenetelmä, jolla kerätään aineistoa erityisesti sitä varten suunnitelluista tilanteista. Havainnoija kirjaa ylös muutoksia käytöksessä tai suhteissa lähtötilanteeseen nähden. Kokeita voi järjestää joko keinotekoisesti luodussa ympäristössä (laboratoriokokeet) tai luonnollisessa ympäristössä (kenttäkokeet).
Tieto on se, mitä saadaan selville, kun aineistoa järjestellään ja käsitellään. Se auttaa tutustumaan paremmin kiinnostuksen kohteisiin, heidän ympäristöönsä ja suhteisiin heidän välillään. Tietoa voidaan lähestyä esimerkiksi seuraavista näkökulmista:
Dokumentti, joka kokoaa yhteen kaiken suunnitteilla olevaan tutkimukseen liittyvän, kuten tutkimusongelman, tutkimuksen tavoitteet, tarvittavat tiedot ja niiden rakenteen, kohderyhmän, vastaajien valintametodin ja tiedonkeruun tavan sekä ajankohdat tutkimuksen toteuttamiselle, vastausten analysoinnille ja tulosten esittämiselle.
Tietojen käsittely tilastollisten menetelmien avulla
Tietojen kerääminen yksilöiltä, kotitalouksilta tai muilta yksiköiltä eri tavoin, esimerkiksi:
Kahden valitun arvon yhdistelmän ja niiden variaatioiden vertailu ja yhtäläisyyksien ja erojen etsintä niiden väliltä (esim. naisten tyytyväisyys tuotteeseen, naisten tyytymättömyys tuotteeseen, miesten tyytyväisyys tuotteeseen, miesten tyytymättömyys tuotteeseen). Lisätietoa prosessista saat kohdasta kategorisointi.
Tutkimus, johon otetaan mukaan kaikki tilastollisen perusjoukon yksiköt. Toteutus on kallista ja aikaa vievää, usein mahdotonta.
Tutkimuksen kohteena oleva markkinoihin liittyvä ongelma (asiakaskato, heikko tulos jne.), jonka ratkaisemiseksi tietoa kerätään.
Menetelmä, jossa haastattelija valitsee vastaajat tilastollisesta perusjoukosta oman harkintansa ja perusjoukon tuntemuksensa pohjalta, ei sattumalta. Seuraavat tekniikat kuuluvat tähän poimintatapaan:
Prosessi, jossa aineisto sopeutetaan analyysin tarkoituksia varten ja johon kuuluu aineiston tarkistus (täydellisyyden ja loogisen paikkansapitävyyden tarkistaminen), ryhmittely ja koodaus.
Prosessi, jossa jokaiseen kysymykseen ja sen kategorioihin liitetään koodi (yleensä numeerinen). Se helpottaa ja nopeuttaa tiedonkäsittelyä tietokoneella. Suljettuihin kysymyksiin voi liittää koodin jo etukäteen, kun taas avointen kysymysten kohdalla on ensin tutustuttava vastauksiin. Vastaukset tulee sisältönsä perusteella luokitella toisensa pois sulkeviin kategorioihin, jonka jälkeen kategorioihin voi liittää koodit.
Väittämä, joka ilmaisee vastaajan mielipidettä, asennetta, motiivia, tietoa tai kokemusta liittyen esitettyyn kysymykseen.
Henkilö, joka osallistuu mielipide- tai kyselytutkimukseen.
Validiteetti ilmaisee sen, miten hyvin aineisto ilmaisee ja mittaa juuri sitä, mitä sen on tarkoituskin ilmaista ja mitata.
Variabiliteetti ilmaisee tutkittujen muuttujien kykyä valita eri arvoja keskiarvon ympäriltä. Mikäli tätä kykyä ei olisi, tutkimuksen voisi suorittaa vain yhtä vastaajaa haastattelemalla. Numeeristen muuttujien variabiliteettia mittaa esimerkiksi keskihajonta, joka näyttää kuinka paljon muuttujan arvot ovat hajonneet oletusarvon ympärille. Kvalitatiivisten muuttujien kohdalla vaihtelua mitataan esimerkiksi laadullisen vaihtelun indeksillä.